Marjukka Halonen


Taiteilijan urani alkoi jo ennenkuin osasin kirjoittaa tai lukea, sillä olin suurella menestyksellä väritellyt vanhempieni mustavalkoiset kuvakirjat, sanoen niitä rumiksi. Äiti lienee ollut toista mieltä, kirjat kyllä hävisivät kirjahyllystä.

Koulussa oli ollut symbioosi luokkatoverin kanssa.  Kummallakin oli ihan samat värit ja mallit piirustuksissa ja vieläpä sävy sävyyn, hmm – emme varmasti katsoneet toisiltamme.

Tyttären ollessa päivähoidossa olivat toiset hoitajat kyselleet häneltä, mitä kotona ja niinpä hän oli kertonut iskän tekevän ruokaa – ”mitäs se äiti tekee?”

”ei se äiti mitään, se vain maalaa…”

Aloitin öljyväreillä, tein välillä savitöitä, painoin kankaita ja vasta vuonna 2008 rupesin maalaamaan vesiväreillä. Värit on minun maailmani, minun valokuvissani ja minun musiikkini – näen musiikin väreinä. Kuorolaulu vie minut metsän tunnelmaan ja siitä on syntynyt useampikin metsäaiheinen taulu.

Valokuvaamalla luontoa ja maalaamalla akvarelleja tuon värit ja ILON kaikille katsojille – tasapuolisesti.